Lisätietoja
ALLEKIRJOITA
Katso infokortit
Kaivoksien luonne on muuttunut
Monet uusista kaivoksista ovat valtavasti suurempia ja tuottavat enemmän jätettä kuin aiemmat kaivoksemme. Tähän vaikuttavat muun muassa seuraavat tekijät:
1) Louhittujen malmien metallipitoisuus on ajan saatossa pienentynyt. Kun malmin metallipitoisuus pienenee, kaivokset vievät laajempia alueita ja kaivosjätettä syntyy enemmän.
2) Avolouhos tuottaa suhteessa enemmän jätettä kuin tunnelikaivos.
Vuoteen 1994 saakka kaikki kaivosalan toimijat olivat suomalaisia. Nykyään kaivosalan yritykset ovat pääosin kansainvälisten yhtiöiden tytäryhtiöitä tai sivuliikkeitä.
Kaivosyhtiöiden on edullista toimia täällä
Suomessa kaikki kaivokset maksoivat yhteisöveroja yhteensä 30 miljoonaa euroa vuonna 2020. Hallitus on lisäksi esittänyt yhteensä 25 miljoonan vuosittaista kaivosveroa. Kummatkin verot yhteenlaskettuna, vuonna 2020 ne olisivat kattaneet 2,75% kaivosten liikevaihdosta.
Muissa maissa verotus on tyypillisesti korkeampaa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa vuonna 2020 kaivoksien verot kattoivat 22% liikevaihdosta. Suomea on jopa kutsuttu kaivosverotuksen kehitysmaaksi (Finnwatch, 2015).
Suomi on yksi maailman vähiten saastuneita maita
Järvet peittävät 1/10 pinta-alastamme.
Suomen järvet ja pohjavesivarannot ovat erityisen hauraita turmeltumiselle pohjoisten ominaisuuksiensa takia. Sisävedet ovat matalia ja pohjavettä suojaava maakerros on ohut. Raskasmetallien aiheuttama saastuminen on pysyvää ja hajoavat kemikaalit poistuvat kylmän ilmaston ansiosta hyvin hitaasti.
Tarkemmat kuvaukset
Kaivosyhtiön tulee kyetä maksamaan kaivoksen sulkeminen ja estää ympäristön saastuminen
Kaivoslupa joko ei sisällä ollenkaan tai toisinaan sisältää sulkemis- ja kaivannaisjätesuunnitelmia, jotka ovat hyvin ylimalkaisia. Kaivosluvan myöntämisen edellytykseksi tulisikin lisätä kaivannaisjäteasetuksen mukaiset sulkemis- ja kaivannaisjätesuunnitelmat ja muut selvitykset. Ainoastaan tällöin voidaan varmistautua kaivoksen oikeasta kustannusarviosta, ja siitä, että jätealueet hoidetaan hyvin.
Kaivoslakiesityksen mukaan kaivoslupaa ei voisi myöntää, jos hakijalla ei ole riittäviä taloudellisia edellytyksiä hankkeen toteuttamiseksi [1]. Tästä ei kuitenkaan voi olla varmuutta kartoittamatta samalla kaivoksen sulkemista ja jälkihoitoa.
Myös ”Hyvä kaivos pohjoisessa”-opas toteaa: ”Kaivoksen sulkemis- ja jälkikäyttösuunnitelma kuuluisikin olla selkeä osa kaivosprojektin suunnittelemista ja jälkihoidon rahoituksen varmistamiseen tulisi kiinnittää erityistä huomiota osana kaivoksen lupaprosessia. Läpinäkyvä resurssien varaaminen jälkihoitoa varten kuuluisi olla osa myös kaivoksen tuotantosuunnitelmaa.” (s. 50)[2]
Toinen toteutusvaihtoehto, joka parantaisi sulkemis-, kaivannaisjätesuunnitelmia ja muita selvityksiä, olisi ympäristöluvan samanaikainen tai kaivoslupaa edeltävä käsittely.
Ruotsin valtiontalouden tarkastusviraston raportissa ”Gruvavfall – Ekonomiska risker for staten” (2015) toteaa, että Ruotsin vakuusjärjestely, jossa jälkihoidon kestoksi lasketaan Suomen kaltaisesti 30 vuotta ei riittävästi minimoi riskiä siitä, että valtio päätyy maksamaan suljettujen kaivosten jälkihoidosta[3]. 30 vuotta jälkihoidon keston suuruusluokkana perustellaan ympäristönsuojelulain 60 § kaatopaikoista [4], vaikka kaivoksen jätealueet ovat näitä moninkertaisesti suurempia, päästöiltään paljon pitkäikäisempiä ja vaarallisempia sekä usein sijoittuvat kauas teollisuusympäristöstä ja vesistöjen läheisyyteen.
[1] Hallituksen esitys eduskunnalle kaivoslain muuttamiseksi, s. 104
[2] Hyvä kaivos pohjoisessa, 2013. s. 50
[3] Riksrevisionen, 2015.
[4] Hallituksen esitys eduskunnalle kaivoslain muuttamiseksi, s. 121
Elinkeinoja tulee kohdella tasavertaisina
Eduskunta edellyttää Kaivoslaki NYT-lausumassa, että hallitus varmistaa kaivostoimintaa ohjaavalla lainsäädännöllä nykyistä selkeämmin muille elinkeinoille ja asumiselle tärkeiden tai luontoarvoiltaan korvaamattomien alueiden suojelun [1] .
Kaivoslakiesityksessä todetaan, että ”kaivostoiminnan ja muiden elinkeinojen välistä vaikutusperusteista punnintaa ei tapahdu kaivoslupamenettelyssä ehdottoman esteen ulkopuolella ja esimerkiksi muulle elinkeinolle aiheutuva haitta saa kaivoslain mukaisessa päätöksenteossa käytännössä verrattain vähän sijaa. ” (s. 107)[2]
Kaivoslakiesitys ei siis takaa eri osapuolien intressien vertailua. Intressivertailussa on myös tärkeää kartoittaa kaivoksen sulkemisen jälkeinen aika.
Lakiesityksessä tuodaan kunnan kaavoitusta esille jonkin tasoisena intressivertailuna. Intressivertailun työryhmä toteaa raportissaan kuitenkin, että ”kuntatason viranomainen ei yleensä pystyisi arvioimaan kaikkia intressivertailun osatekijöitä” (s. 288)[3].
Kaivoksien ja matkailun yhdessäolo muuttuu ongelmalliseksi erityisesti, kun kaivos on sijoittumassa matkailun ydinalueen välittömään läheisyyteen. Matkailijakyselyiden perusteella lähialueella sijaitseva kaivos vähentäisi alueelle palaamishalukkuutta 40 – 50 %:lla vastaajista[4]. Uudelleenvierailuhalukkuus vähenee etenkin ulkomaalaisilla matkailijoilla sekä niillä, jotka valitsivat matkakohteen sen luonnonmaisemien ja erämaisuuden takia[5].
Poronhoidon osalta paliskuntien kohtelu tulisi olla keskenään tasavertaista koko poronhoitoalueella, kuten lainsäädännön arviointineuvosto on lausunnossaan huomauttanut.
[1] Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi kaivoslain muuttamisesta. s. 7
[2] Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi kaivoslain muuttamisesta. s. 107
[3] Intressivertailu kaivoslain lupaprosessin osana, 2022 s. 288
[4] Pellervon taloustutkimus ja Suomen ympäristökeskus: Kaivostoiminnan hyötyjen ja ympäristöhaittojen euromääräinen arvottaminen, 2014. MaRa ry. Matkailijat karsastavat kaivoksia – DILACOMI-hanke, 2013. Hannukaisen kaivos ja matkailu, DILACOMI-hanke, Mikko Jokinen, METLA, 2014.
Joissain tutkimuksissa on todettu, että kaivoksilla ei olisi negatiivista vaikutusta matkailuun, mutta nämä ovat yleensä joko tarkastelleet matkailun kehittymistä laajemmalla alueella (esim. kattaen koko Lapin alueen), kauempana kaivoksesta tai malminetsinnän aikana – suurin vaikutus on todettu silloin, kun kaivos sijaitsee matkailualueen läheisyydessä.
[5] Hannukaisen kaivos ja matkailu, DILACOMI-hanke, Mikko Jokinen, METLA, 2014.
Katso infokortit
Kunnalla tulee olla aito mahdollisuus päättää kaivostoiminnan sijoittumisesta
Kunnan mahdollisuus kieltää malminetsintä alueellaan voi perustua ainoastaan malminetsinnän toimenpiteiden suoriin vaikutuksiin. Toimenpiteiden itsessään tulisi tuolloin vaikeuttaa alueen elinkeinotoimintaa tai vaarantaa luonto- tai kulttuuriarvoja. Malminetsintää ei siis voisi kieltää sillä perusteella, että kaivostoiminta ei kunnan näkemyksen mukaan soveltuisi alueelle[1].
Korkein hallinto-oikeus toteaa: “Valtausoikeus (nyk. malminetsintälupa) tuottaa hakijalle rajoitetun luottamuksensuojan sen suhteen, että kaivoshanke saattaisi toteutua ainakin hallinnollisten päätösten sitä estämättä. Hakijalla ei myöskään ole tarvetta saada valtausoikeutta tilanteessa, jossa kaivoslupaa ei voida myöntää. “[2]
Malminetsinnän salliminen näillä alueilla voi aiheuttaa ongelmia kansainvälisten kauppasopimusten kautta päätyen siihen lopputulokseen, että kunta ei voikaan enää päättää kaavoituksella salliiko se kaivostoimintaa alueella. Jos malminetsintäyhtiö on käyttänyt mittavia summia alueen tutkimiseen, ja on paikallistanut esiintymän, kunnan voi olla hyvin vaikea kieltää kaivostoiminta alueella.
[1] Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi kaivoslain muuttamisesta. s. 101
[2] www.kho.fi/fi/index/paatokset/vuosikirjapaatokset/1386569683651.html
Lain tulee edistää kiertotaloutta
Lakiesityksessä todetaan, että vuonna 2021 valmistuneen kiertotalouden strategisen ohjelman yhtenä tavoitteena on raaka-aineiden käytön vähentäminen, kierrätyksen lisääminen ja korvaavien raaka-aineiden kehittäminen. Kiertotalouden strategisessa ohjelmassa mainitaan, että nimenomaan lainsäädäntö, joka ohjaa tuotantoa ja kulutusta (sekä synnyttää uusia markkinoita kiertotalouden tuotteille) on erityisen tärkeä kehityksen alue[1].
Koska kaivoslupa täytyy myöntää, jos sen edellytykset täyttyvät, on kiertotalouden kannalta tärkeää, että lainsäädäntö ei rohkaise tarpeettomia primäärimateriaalien kaivoshankkeita. Esimerkiksi silloin, kun kierrätysmateriaalia on tarpeeksi saatavilla tai teknologian kehittymisen myötä mineraalin tarve on muuttunut. Selkeä lista raaka-ainehuollon tarpeen kaivannaisista selkeyttäisi tilannetta niin maanomistajille kuin yrityksillekin, sillä valtioneuvosto voi myöntää pakkolunastusluvan kaivosalueeseen, jos hanke on yleisen tarpeen vaatima. Yleistä tarvetta arvioidaan taloudellisen ja työllisyysvaikutuksen lisäksi erityisesti yhteiskunnan raaka-ainehuollon tarpeen perusteella (49§)[2]. Lain kohdan soveltamisesta ei ole vielä kokemusta[3]. Jos lunastuslupaa ei voi saada, silloin maanomistaja voi itse määrittää maa-alueensa hinnan ja myynnin.
[1] Kiertotalouden strateginen ohjelma uusi suunta, 2022, s. 36
[2] Intressivertailu kaivoslain lupaprosessin osana, 2022, s. 104
[3] Intressivertailu kaivoslain lupaprosessin osana, 2022, s. 169
Maanomistajien vaikutusmahdollisuuksia tulee lisätä
Ruotsin malminetsintäluvassa edellytetään tutkimussuunnitelmaa, joka erikseen hyväksytetään maanomistajalla ja mahdollisella käyttöoikeuden haltijalla. Tutkimussuunnitelmaa koskevassa riitatilanteessa asian ratkaisee kaivosviranomainen osapuolia kuultuaan. Tutkimussuunnitelmassa käsitellään myös vakuudet mahdollisten vahinkojen varalle[1].
Silloin, kun malminetsintä kohdistuu kaivannaiseen, joka ei ole yhteiskunnan raaka-ainehuollon kannalta merkittävä, ja siis että sille ei voisi saada pakkolunastuslupaa, tulisi maanomistajan suostumusta pitää kunkin maa-alueen malminetsintäluvan myöntämisen ehtona.
Tämä on perusteltua, sillä jos maanomistaja ei tässä tilanteessa aio myydä maatansa, olisi malminetsintäluvan myöntäminen alueelle tarpeetonta puuttumista maanomistajien oikeuksiin[2].
[1] Hallituksen esitys eduskunnalle kaivoslain muuttamisesta s. 79
[2] www.kho.fi/fi/index/paatokset/vuosikirjapaatokset/1386569683651.html
Kaikki luonnonsuojelualueet kaivostoiminnan ulkopuolelle
Lakiesityksen mukaan muille luonnonsuojelualueille kuin kansallispuistoille ja luonnonpuistoille voidaan myöntää malminetsintälupa, kunhan malminetsinnän toimenpiteet itsessään ei loukkaa luonnonsuojelualueen perustamistarkoitusta. Malminetsintäluvan myöntäminen tarkoittaa kuitenkin aina jonkinnäköistä odotusta siitä, että yrityksen on mahdollista perustaa alueelle kaivos [1].
[1] www.kho.fi/fi/index/paatokset/vuosikirjapaatokset/1386569683651.html
Katso infokortit
Kaivoksiin liittyvät kuvat: Kaivostutkijat – https://kaivostutkijat.blogaaja.fi/
Luontokuvat: Adobe Stock / Kersti Lindström, EVERST, Rolf G. Wackenberg. Aitoniemen ls-alue: Kansalaisten kaivosvaltuuskunnan arkisto
Porokuva: Unsplash / Norman Tsui