Kriittiset materiaalit

Selkeä listaus kriittisistä materiaaleista edesauttaisi kiertotalouden strategista ohjelmaa lainsäädännön keinoin. Kiertotalouden strategisessa ohjelmassa mainitaan, että nimenomaan lainsäädäntö, joka ohjaa tuotantoa ja kulutusta (sekä synnyttää uusia markkinoita kiertotalouden tuotteille) on erityisen tärkeä kehityksen alue¹. Kaivosteollisuuteen keskittyvässä kiertotalouden ohjelmassa todetaan: ”työn ensisijaisena tavoitteena on saada kaivannaisteollisuudessa syntyviä sivukiviä ja rikastushiekkaa monipuoliseen hyötykäyttöön, edistää uuden liiketoiminnan kehittymistä ja toimintakentän uudistumista kestävästi. Pienikin edistyminen voi merkitä isoa säästöä luonnontilaisessa ympäristössä ja primääriaineiden ottotarpeessa muualla.”² Kun kierrätysmateriaalien tuotanto kehittyy, ei enää ole yhdenlaista tarvetta kaivaa primäärimateriaaleja. On myös hyvä muistaa, että tämän hetken tarpeellinen raaka-aine voi tekniikan kehityksen myötä tulla tarpeettomaksi,

Nykyisen kaivoslain mukaan valtioneuvosto voi myöntää pakkolunastusluvan kaivosalueeseen, jos hanke on yleisen tarpeen vaatima. Kaivoshankkeissa yleistä tarvetta arvioidaan taloudellisen ja työllisyysvaikutuksen lisäksi erityisesti yhteiskunnan raaka-ainehuollon tarpeen perusteella (49§)³. Lain kohdan soveltamisesta ei ole kokemusta⁴, ja sitä olisikin syytä tarkentaa, jotta tilanne olisi selvä niin maanomistajalle kuin malminetsintä- ja kaivosyhtiöllekin. Jos lunastuslupaa ei voi saada, silloin maanomistaja voi itse määrittää maa-alueensa hinnan ja myynnin.

Intressivertailuselvityksen työryhmä toteaa, että yhteiskunnan raaka-ainehuollolla tarkoitetaan tarvetta ”Suomen jatkojalostuksessa maan huoltovarmuuden edellyttämään käyttöön, ei metallirikasteiden vientitarvetta tullialueen sisällä. ” (s. 128)⁵ Yhteiskunnan raaka-ainehuollon tarpeesta olisi asianmukaista ylläpitää selkeää listaa, johon viitataan lainsäädännössä. Tutkimukseen perustuvaa listaa tulisi päivittää säännöllisesti ja sen tulisi olla valituskelpoinen asiakirja, jotta yhteiskunnallinen keskustelu asiasta on mahdollista. Olisi hyvä myös tähdentää, että tuotantomäärien tulisi olla merkittäviä, jotta kaivos voitaisiin laskea kriittisten materiaalien kannalta tarpeelliseksi. EU:lla ja Suomella on jo kriittisten materiaalien listoja⁶.

Koska kaivoslupa täytyy myöntää, jos sen edellytykset täyttyvät – eli siihen ei sisälly tarkoituksenmukaisuusharkintaa – on kiertotalouden kannalta tärkeää, että lainsäädäntö ei rohkaise tarpeettomia primäärimateriaalien kaivoshankkeita. Esimerkiksi silloin, kun kierrätysmateriaalia on tarpeeksi saatavilla tai teknologian kehittymisen myötä mineraalin tarve on muuttunut. Selkeä lista raaka-ainehuollon tarpeen kaivannaisista selkeyttäisi tilannetta niin maanomistajille kuin malminetsintä- ja kaivosyhtiöillekin.

__________________________________________

1 Kiertotalouden strateginen ohjelma uusi suunta, 2022, s. 36
2 valtioneuvosto.fi/-/1410877/kiertotalouden-oppeja-hiotaan-kaivannaistoiminnan-kayttoon
3 Intressivertailu kaivoslain lupaprosessin osana, 2022, s. 104
4 Intressivertailu kaivoslain lupaprosessin osana, 2022, s. 169
5 Intressivertailu kaivoslain lupaprosessin osana, 2022, s. 128
6 Intressivertailu kaivoslain lupaprosessin osana, 2022, s. 169