Kaivoksen sulkeminen

Kaivoksien puutteelliset selvitykset ja sulkemissuunnitelmat – kaivannaisjäteasetus ei toteudu käytännössä

Päivitetty 21.12.2022.

Kaivannaisjätteet ovat Suomessa erityisen vaarallisia, koska suurin osa malmeistamme on sulfidimalmeja. Sulfidimalmit reagoivat veden ja ilman kanssa muodostaen rikkihappoa. Happo liuottaa irti raskasmetallit ja arseenin, milloin ne eivät ole enää kiinni kivissä vaan pääsevät leviämään vesistöihin ja pohjaveteen.

Tämä reaktio ei lopu tuhanteen vuoteen [1] eivätkä nämä haitta-aineet hajoa. Valtavasta jätekivikasasta tulee siis valtava haitta-aineiden lähde. Ajan kuluessa ne voivat saastuttaa jopa suuria vesistöjä, minkä takia kaivannaisjätteiden jätehuoltoon täytyy kiinnittää erityistä huomiota.

”Suuri osa sulfidimalmin louhinnassa tuotetusta sivukivestä ja rikastushiekasta muodostaa hapanta ja metallipitoista suotovettä, jos se joutuu kosketuksiin ilman kanssa.” Ruotsin valtiontalouden tarkastusvirasto Riksrevisionen, 2015 [2]

Kaivannaisjätedirektiivi tuli voimaan vuonna 2006 (2006/21/EY) ja kaivannaisjäteasetus vuonna 2013 (190/2013). Ne ovat edistyksellistä lainsäädäntöä, ja jos asiat hoidettaisiin niiden mukaisesti, niin tilanne olisi jo monin verroin parempi.

Katso esitys kaivannaisjäteasetuksen toteutumisen ongelmakohdista:

Direktiivi kaatopaikoista säädettiin vuonna 2000 (2000/738/EY) ja siihen perustuva kaatopaikka-asetus vuonna 2013 (331/2013). Tällöin luotiin näiden pohjalta Suomen olosuhteisiin sopiva, sitova ohjeistus. Kaatopaikat muuntuivatkin merkittävästi tämän pohjalta, minkä moni vielä varmasti muistaa.

Toisin kuin yhdyskuntajätteiden kanssa, kaivannaisjätedirektiivin ja -asetuksen pohjalta ei ole luotu sitovia ohjeistuksia. Sitä ei olekaan oikeastaan otettu vielä todellisesti käyttöön. Toteutumisessa on puutteita niin yksittäisten lakikohtien toteutumisessa kuin myös asetuksen tarkoituksessa, että ympäristön pilaantumista ei saa aiheutua pitkälläkään aikavälillä (7).

Miten on mahdollista, että asiaa ei ole huomioitu? Ongelma on ohjeistuksen ja tarkemman sääntelyn puute yhdistettynä viranomaisten resurssien puutteeseen. Asian valmistelu on ikään kuin jäänyt puolitiehen. Asetuksen toteutumattomuutta on haastettu oikeudessa ja 28.6.2022 Vaasan hallinto-oikeus kumosi ensimmäistä kertaa Suomessa ympäristöluvan perustuen siihen, että ympäristöluvassa ei ollut käsitelty kaivannaisjäteasetuksen mukaisia selvityksiä. Tämä on iso askel oikeaan suuntaan, mutta ei poista ohjeistuksen ja sääntelyn tarvetta, joiden avulla asetuksen laajempi käytännön toteutus saataisiin kuntoon. Katso oikeuden päätöksestä lisää täältä. 

Lue alta lisää kaivannaisjäteasetuksen toteutumisen ongelmakohdista.

Kaivannaisjätealueiden rakennuksen ongelmista voit lukea lisää täältä.

__________________________________________

1 Gruvavfall – Ekonomiska risker för staten (2015). En Granskningsrapport från Riksrevisionen. Riksrevisionen, Stockholm. Lue raportin suomennos ja lyhennelmä täältä.

2 Vrt. SOU 2006:39 s. 269, dir. 2004:159, Införande av Miljöansvarsdirektivet i svensk rätt av Europaparlamentets och rådets direktiv 2004/35/EG. Ks. myös (Ruotsin) hallituksen esitys 2006/07:95 s. 104. Viitattu
Gruvavfall – Ekonomiska risker för staten (2015). En Granskningsrapport från Riksrevisionen. Riksrevisionen, Stockholm.

1) Jätteiden haitta-aineiden liukoisuuksien selvittämisessä on puutteita

[3 §:n 1 momentti
Jätehuoltosuunnitelman laatimisessa on otettava huomioon, että:
2) kaivannaisjätteen fysikaalis-kemialliset muutokset toiminnan aikana arvioidaan eri olosuhteissa;
7) kaivannaisjätteen tulevat loppukäsittelytarpeet selvitetään jätealueiden suunnittelussa;

Liite 3A
e) Jätteen geokemialliset ominaisuudet ja käyttäytyminen:

– metallien, oksianionien ja suolojen ajan myötä tapahtuvan huuhtoutumisen selvittäminen liukoisuuden pH-vaikutustestillä, läpivirtaustestillä, aikariippuvaista liukoisuutta arvioivalla testillä ja/tai muulla soveltuvalla testillä;]

Jätteiden liukoisuutta (eli miten helposti haitta-aineet liukenevat niistä irti, missä on aste-eroja) ei selvitetä kaivannaisjäteasetuksessa kuvatuilla testeillä. Näin ei myöskään tiedetä tarpeeksi jätteiden vaarallisuustasosta ja siten niiden vaatimasta käsittelytavasta ja sijoituspaikasta.

Esimerkki 1 Dragon Mining Oy, Kaapelinkulman kaivoksen kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelma (2015), s. 16

Kaivannaisjätteiden liukoisuus on ainoastaan tutkittu ravistelutestillä, joka ei ole kaivannaisjäteasetuksen mukainen testi. Ravistelutesti antaa väärän kuvan kaivannaisjätteiden liukoisuudesta (BAT-standardi ei hyväksy ravistelutestiä kaivannaisjätteille).

Esimerkki 2: paremmat liukoisuustestit: Keliber Technology Oy, Kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelma (5.11.2021), Rapasaari ja Päiväneva, s. 29 ja 34

2) Annetut geologiset tiedot eivät ole tyypillisesti kattavia

[Liite 3A
b) Hyödynnettävän esiintymän geologiset tiedot: – Louhinnassa ja rikastuksessa syntyvien jätteiden tunnistaminen esittämällä asiaankuuluvat tiedot seuraavista seikoista: – ympäröivän kallioperän luonne, sen kemialliset ja mineralogiset ominaisuudet, mukaan lukien mineralisoidun kiviaineksen ja arvomineraaleja sisältämättömän kiviaineksen hydroterminen muuttuminen;]

Alkuaineita voidaan selvittää hyvin kapeasti. Ongelmallisinta on, että geologisista tiedoista puuttuvat tyypillisesti selvitykset etenkin asbestien ja asbestikuitujen mukanaolosta.

Esimerkki 3: Dragon Mining Oy, Kaapelinkulman kaivoksen kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelma (2015), s. 14

– Alkuaineita on tutkittu hyvin kapeasti, tämän perusteella ei voi arvioida malmin luonnetta. Jotta kaivannaisjätteestä saisi hyvän kuvan, tulisi alkuaineita olla tutkittu suuruusluokkaa 70 eri alkuainetta.

Esimerkki 4: Terrafame Oy, Jätehuoltosuunnitelma (2018), s. 23.

Malmin geologisissa ominaisuuksissa ei mainita tremoliittia (joka on kuituisena asbesti), vaikka muualla raportissa käy ilmi, että malmi sisältää sitä, ks. alla.

Sivulla 2, kohdassa ”Malmiesiintymä ja mineralogia” mainitaan tremoliitti. Talvivaaran tremoliitin tiedetään olevan merkittävältä osalta kuituista eli asbestia.

3) Jätelaki ei sisällä vaarallisen jätteen luokkaa louhosjätteelle

Tämä liittyy kaivannaisjäteasetuksen tarkoitukseen, että ympäristön pilaantumista ei saa aiheutua pitkälläkään aikavälillä. Tämä on myös esimerkki muihin lakeihin tarvittavista muutoksista.

Yllä kuvattu jätteiden oikea karakterisointi (liukoisuus ja koostumus) on tärkeää, mutta jos kaivannaisjätettä ei luokitella vaaralliseksi sen tosiasiallisen luonteen mukaan, sille ei tehdä oikeaa jätehuoltosuunnitelmaa. Kaivoksien konsulttien koostamissa raporteissa on esimerkiksi esitetty, että happoa modostava sivukivi ei voisi olla vaarallista jätettä, koska sille ei ole olemassa jätelain luokitusta.

Valtioneuvoston asetus jätteistä 978/2021 Liite 3 – Vaarallisen jätteen luokitus löytyy kairausjätteeltä, mutta paradoksaalisesti puuttuu kokonaan louhintajätteeltä.

• Luokitus ”01 05 porauslietteet ja muut porausjätteet” sisältää luokan ”01 05 06* porauslietteet ja muut porausjätteet, jotka sisältävät vaarallisia aineita”, joka on merkitty tähdellä vaaralliseksi jätteeksi. Louhintajätteeltä puuttuu kokonaan tähdellä merkitty ”vaarallinen”-luokka.

• Asiaa korostaa se, että Pohjois-Suomen AVI on oma-aloitteisesti ottanut vaarallisen louhintajätteen luokituksen käyttöön: Terrafamen ympäristö- ja vesilupa (22.6.2022) lupamääräys 91, s. 1131 lisätty luokka: ”Malminlouhinnassa muodostuva sivukivi, happoa tuottava”, joka on merkitty tähdellä vaaralliseksi, päätös nro 87/2022.

4) Kaivannaisjätteen sijoittamista louhokseen ei selvitetä

[3 §:n 1 momentti
3) kaivannaisjäte palautetaan kaivokseen, louhokseen tai ainesten muuhun ottamispaikkaan, jos se on teknisesti ja taloudellisesti mahdollista eikä siitä aiheudu muutoin kiellettyä ympäristön pilaantumista;]

On erittäin harvinaista, että sulkemissuunnitelmassa selvitetään jätteiden loppusijoitusta louhokseen, mikä on kaivannaisjäteasetuksen vaatimus. Jätteiden sijoittaminen louhokseen on suositeltavaa, koska silloin niistä aiheutuu selkeästi vähemmän haittoja ympäristölle pitkien aikojen kuluessa – toisaalta se on kaivosyritykselle jonkin verran kalliimpi toteutusvaihtoehto. Useammat kaivosyritykset ovat kieltäytyneet selvityksestä vedoten kaivoslain 18§ kohtaan 4, mikä kieltää louhoksen tulevan käytön vaikeuttamisen². Kuitenkin jätteiden sijoittamista louhokseen pidetään parhaimpana vaihtoehtona niin kaivannaisjäteasetuksen kuin BAT:kin kannalta.

5) Sulkemissuunnitelmat ovat hyvin puutteellisia

[7 § Kaivannaisjätteen jätealue on perustettava ja sitä on hoidettava siten, että:

1) jätealueesta ei aiheudu maaperän, vesistön, pohjaveden tai ilman pilaantumista eikä muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa ottaen huomioon alueen sijainti sekä alueen geologiset, hydrologiset, hydrogeologiset ja geotekniset ominaisuudet;

2) jätealueesta ei aiheudu pitkänkään ajan kuluessa ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa ottaen huomioon syntyvä suotovesi ja muu jätevesi sekä eroosio;]

Lähes kaikki kaivoksien sulkemissuunnitelmista ovat yleispiirteisiä käsittellisiä mallinnuksia, joissa toimia ja materiaaleja ei esitetä riittävän yksityiskohtaisesti. Niiden riittävyyttä ja toimivuutta on mahdotonta arvioida. Kaivannaisjäteasetus kieltää ympäristön pilaamisen myös pitkien aikojen kuluessa. Tämä tarkoittaa, että kaivannaisjätealue tulee toteuttaa niin, että haitta-aineet eivät leviä pohja- tai pintavesiin edes pitkien aikojen kuluessa.

Kaivoksella on tyypillisesti yksityiskohtaisempi jätehuoltosuunnitelma, joka sisältää joitain myös kaivoksen onnistuneeseen sulkemiseen liittyviä osa-alueita (kuten esimerkiksi jätteiden luonteen selvittämisen ja pohjarakenteet). Erillinen sulkemissuunnitelma kuvaa toiminnan sulkemisen tarkemmat toimenpiteet, ei kaivoksen toiminta-aikana tehtyä jätehuoltoa. Nämä suunnitelmat ovat myös jonkin verran limittäisiä.

Sulkemissuunnitelmat ovat tyypillisesti hyvin ylimalkaisia selvityksiä. Hyvänä esimerkkinä siitä, että yksityiskohtaisempi suunnitelma on mahdollinen, on Kevitsan kaivoksen päivitetty sulkemissuunnitelma. Boliden Mineral AB ”oli todennut kaivoksen hankinnan due diligence -prosessin yhteydessä, että kaivokselle oli laadittu ainoastaan suhteellisen alustava sulkemissuunnitelma luvitusvaiheessa, eikä se vastaa yhtiön sisäisiä vaatimuksia.” (2019, s. 14).

Kevitsan tyyppinen sulkemissuunnitelma alkaa lähestymään kaivannaisjäteasetuksessa kuvattuja vaatimuksia, mutta ei silti vielä täytä niitä monelta osin, kuten esimerkiksi tiettyjen toteutusratkaisujen sekä peittorakenteiden kuvauksen ja riittävyyden osalta. Siinä on kuitenkin monia positiivisia puolia, esimerkiksi ensimmäisenä sulkemissuunnitelmana Suomessa siinä mallinnetaan suljetun kaivoksen vaikutuksia käyttäen 200 vuoden aikajaksoa.

Tyypillisesti vaikutuksia ei arvioida kuin pakolliselle 30 vuoden jälkihoitojakson ajalle – yleinen esitys on, että jätteiden vaikutukset jotenkin loppuvat itsestään 30 vuoden jälkeen.

Kevitsan sulkemissuunnitelman laajuudesta ja yksityiskohtaisuudesta saa karkean kuvan vertaamalla tyypillisen sulkemissuunnitelman ja Kevitsan sulkemissuunnitelman sisällysluetteloita, ks. taulukko 1 sivun lopussa. Ei ole syytä, miksi Kevitsan tyyppistä sulkemissuunnitelmaa ei voisi toteuttaa jo ennen kaivoksen avaamista.

6) Kaivannaisjäteasetuksen yleinen toteutuminen on heikkoa:

Alla yleiskuva toteutumisesta:

3 §:n 1 momentin mukaan kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelman laatimisessa on otettava huomioon, että:

1) toiminnan suunnitteluvaiheessa sekä louhinta- ja rikastusmenetelmiä valittaessa

selvitetään toiminnan vaikutukset jätehuoltoon;

2) kaivannaisjätteen fysikaalis-kemialliset muutokset toiminnan aikana arvioidaan eri olosuhteissa;

Liukoisuuksien määrittämisessä puutteita.

3) kaivannaisjäte palautetaan kaivokseen, louhokseen tai ainesten muuhun

ottamispaikkaan, jos se on teknisesti ja taloudellisesti mahdollista eikä siitä

aiheudu muutoin kiellettyä ympäristön pilaantumista;

Tätä ei selvitetä, ja kun sitä on pyydetty niin kaivosyritykset ovat esittäneet, että se ei ole mahdollista vedoten kaivoslakiin.

4) pintamaa palautetaan ottamisalueelle tai se hyödynnetään muualla toiminnan päätyttyä;

5) mineraalien rikastamisessa käytetään ympäristölle mahdollisimman

vaarattomia kemikaaleja;

Kemikaaleja kontrolloidaan erittäin puutteellisesti.

6) kaivannaisjätteen hyödyntämismahdollisuudet selvitetään;

7) kaivannaisjätteen tulevat loppukäsittelytarpeet selvitetään jätealueiden suunnittelussa;

Kun ei selvitetä oikeita liukoisuuksia ja vaikutuksia, niin on mahdollista että jätteitä sijoitetaan väärin.

8) kaivannaisjätteen jätealue suunnitellaan ja toteutetaan siten, että se edellyttää mahdollisimman vähän seurantaa, tarkkailua, valvontaa ja hoitoa toiminnan loputtua;

Jätealueet suunnitellaan erittäin puutteellisesti. Katso lisää täältä.

9) toiminnasta aiheutuvat haitalliset ympäristövaikutukset lyhyellä ja pitkällä aikavälillä ehkäistään

mahdollisimman tehokkaasti;

Hyvin suuria puutteita.

10) toimintaan liittyvien maanpinnan luonnollisen korkeuden ylittävien kaivannaisjätteen varastojen, kasojen, patojen ja muiden jätealueiden geotekninen vakaus varmistetaan.

Suunnittelussa ei välttämättä huomioida pitkiä aikoja. Padot suunnitellaan suotuviksi, vaikka kaatopaikoilla ei saa olla suotuvia patoja.

7 § Kaivannaisjätteen jätealue on perustettava ja sitä on hoidettava siten, että:

1) jätealueesta ei aiheudu maaperän, vesistön, pohjaveden tai ilman pilaantumista eikä muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa ottaen huomioon alueen sijainti sekä alueen geologiset, hydrologiset, hydrogeologiset ja geotekniset ominaisuudet;

2) jätealueesta ei aiheudu pitkänkään ajan kuluessa ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa ottaen huomioon syntyvä suotovesi ja muu jätevesi sekä eroosio;

Erittäin vakavia ongelmia.

Liite 1 Kaivannaisjätteen luokittelu pysyväksi jätteeksi

Tämän toteutumisessa on puutteita, erityisesti sulfidirikkipitoisuuden osalta.

Liite 2 Luokittelu suuronnettomuuden vaaraa aiheuttavaksi kaivannaisjätteen jätealueeksi

Tämän toteutumisessa on ongelmia.

Liite 3 Kaivannaisjätteiden ominaisuuksien määrittely

Kaivannaisjätteen ominaisuuksien määrittely ja niitä koskevien tietojen kokoaminen on tehtävä tämän liitteen mukaisesti.

Asiaankuuluvat tiedot jätteestä on sisällytettävä toimintaa koskevaan kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelmaan.

1. Jätteen ominaisuuksien määrittely
   b) Hyödynnettävän esiintymän geologiset tiedot: – Louhinnassa ja rikastuksessa syntyvien jätteiden tunnistaminen esittämällä asiaankuuluvat tiedot seuraavista seikoista: – ympäröivän kallioperän luonne, sen kemialliset ja mineralogiset ominaisuudet, mukaan lukien mineralisoidun kiviaineksen ja arvomineraaleja sisältämättömän kiviaineksen hydroterminen muuttuminen;

– metallien, oksianionien ja suolojen ajan myötä tapahtuvan huuhtoutumisen selvittäminen liukoisuuden pH-vaikutustestillä, läpivirtaustestillä, aikariippuvaista liukoisuutta arvioivalla testillä ja/tai muulla soveltuvalla testillä;

e) Jätteen geokemialliset ominaisuudet ja käyttäytyminen:

Alkuaineita ei selvitetä tai ilmoiteta kattavasti. Määriteltyjä liukoisuuden testejä ei käytetä, ja siten jätteen liukoisuudesta (eli vaarallisuudesta) saa väärän kuvan.

__________________________________________

2 Terrafame, Yaran Siilijärven kaivos, Kevitsa.

Lue jätealueiden rakenneongelmista täältä:

www.kaivosvetoomus.fi/lisatietopaketti/jatealue-saantely/

Katso kaikki pykäläehdotukset täältä:

www.kaivosvetoomus.fi/3-pointtia/

Taulukko 1 – Tyypillinen sulkemissuunnitelma vs. yksityiskohtainen sulkemissuunnitelma